keskiviikko 27. elokuuta 2014

Sydän kulho


En muistakaan miltä tuntuu tulla monena päivänä koulusta suoraan kotiin ja vain rentoutua. Niin pitkään kuin muistan olen joka päivä yrittänyt saada jotai tekemistä, nähdä jotain ihmistä, en anna itselleni aikaa olla yksin. Ah mutta kuinka ihanaa oli tulla suoraan kotiin. Päätin, nyt voisi juoda kuumaa teetä tähän kurjaan kurkkukipuun ja syödä jotain hyvää välipalaa! 





tiistai 19. elokuuta 2014

Möööhhh






Onhan noista vikoista rantakerroista jo päälle viikko. Oihvoih.. jos vielä kerran pääsisi, muttei hyvältä näytä! Takit olen päässyt kaivamaan varastosta ja mitä ihanempaa on uusi koulu ja uudet/vanhat vaate ideat. Onneksi kukaan ei oo nähnyt mun entisiä vaatteita, tuntuu kuin laittaisi jotain uutta päälle, vaikkei olekaan uutta.. hehe... no money no funny.

Tänään on päivä mennyt rankkasateessa ajaessa, mamman kanssa hengatessa kahvin ja sisustusideoiden parissa, samalla selkä ja masu kivuissa ja masisteltaessa. Ahh kuullostaa vielä enemmän syksyltä, milloinhan olisi taas aika perinteisesti lukea Muumilaakson marraskuu. On muuten hyvä kirja! Ehkä säästän sen pimeämmille päiville. Johan on sekavaa tekstiä. Olo on niin outo ettei ajatus pysy missään.
Möööhhhh pitää ettii jostai se hyvä fiilis. 



torstai 14. elokuuta 2014

Tuleeko syksy?

Aamut ovat raskaita, päivät hurahtavat ompelukoneen tikisyksessä ja illat ovat viileämpiä. Tuntuu, että syksy on tulossa vaikka päivisin onkin hyvin lämmintä. En halua masentaa ketään, mutta pikkaisen olen jo kaivannut syksyä. Pääsee pukeutumaan monipuolisemmin, neuleet, jakut, takit, huosut. Ei noilla helteillä oikein voinut pitää kuin sortseja ja toppeja. Inspisjyllää!
Syksy on mielestäni suurempi alku kuin uudenvuoden vaihdos, tämä on se muutoksen aika. Aloitin viime viikolla uuden koulun, näillä näkymin valmistun ammatti handussa kahden vuoden päästä. Opiskelen siis tekstiili- ja vaatelusalaa, yo pohjainen ja olen vaatetusompelijan opissa.
Tätä on moni kysellyt; mitä aion isona, onko tuo koulu kannattavaa yms. Mielestäni kaikki koulutus on hyväksi! Ja en todellakaan ole tietoinen mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ehkä keksin taas joitain uutta. Mutta sen tiedän, että olen yläasteelta lähtien halunnut opiskella tätä, päätin kuitenkin mennä lukioon ja nyt minulle tuli mahdollisuus opiskella vaatetusompelijaksi, niin miksi ei! Toteutan ainakin jotain mitä olen halunnut jo pitkään tehdä.
Opinnot ovat alkaneet hyvin. Meillä on mukava luokka ja huomaan olevani aivan innoissaan heti kun pääsee tekemään jotain, neljään asti olevat päivät vain hurahtavat ohi. Olemme tehneet saumaharjoituksia ja aika perus asioista on aloitettu. Ensimmäinen virallinen tuote oli neulatyyny josta on tunneilla ranteessani paljon hyötyä!

Toivottavasti ehtisin päivitellä koulun ohella hieman useammin blogia, mutta jo näin alkuun ei niin hyvältä näytä, nytkin näpyttelen bussissa. :) see ya!

tiistai 5. elokuuta 2014

Juustokakkua, värikkäitä penkkejä ja lyhyitä sortseja




Tässä nämä muutama vapaata ennen koulun alkua olen ottanut hyvin löysinrantein. Ei kiire mihinkään ja sinne vain minne ajatus johtaa. Eilen se johti illasta kaisaniemeen ystävien kanssa jäälatelle ja juustokakulle. Namm!! Ulkona oli ihanan lämmin. Melko vaikeaa uskoa, että Suomessakin kesällä voi illalla ja yöllä olla lämmin. Ei monena kesänä ole tästä niin hyvin saanut nauttia! Tuntui kuin olisi ollut ulkomailla. 






Eli sortseissakin pärjäsi aamuyöllä kahteen asti! Perus hattutäti taas liikenteessä kuten näkyykin. Vaikka erilaiset hatut alkavat olla Helsingissäkin fine katukuvassa tuntuu, että silti joltain irtoaa niitä erikoisia katseita. Ei sillä ole mitään väliä loppupeleissä miten kukakin kattoo, ne katseet vain tuntuivat esimerkiksi Amsterdamissa paljon ystävällisemmiltä. Amsterdamista puheen ollen tajusin että puolet päällä olleistani vaatteista oli dameista! Toppi, hattu, bandeau ja reppu. Sortsit (10e veromoda) ovat varmaan lyhyimmät jotka omistan, tai siltä eilen tuntui, onneksi ei pakarat vilkkuneet, en kehtaisi kulkea niin! Tai sitten syynä on nuo mun pitkät jalat... tätä voisin analysoidan pitkään.





Iltaan kuului myös paljon kävelyä, tutkiskelua, inspiroitumista, terassia punavuoressa ja paikallisten karaoken kuuntelua.. ja kalliossa joimme vielä pari. 

Koska sporat eivät selvästi osaa kulkea arkisin meni siihen tosiaan yli kahteen että pääsimme mäkin kautta kotiin. 

näitä lisää. 

maanantai 4. elokuuta 2014

Tämän kesän mökkireissu!



Mikä sen parempaa kuin jättää kaupunki hetkeksi ja lähteä karkuun. Olin ostanut eurolla ystävältäni kirjan, joka sopi erittäin hyvin automatkaluettavaksi matkallamme Mikkeliin ensin näkemään isän äitiä ja sen siitä Anttolaan hakemaan vene. Rumrum, jolla päräytimme saareen mökille. Ensimmäinen kertani mökillä tänä vuonna ja valitettavasti minulla alkaa keskiviikkona koulu ja töissä kuluu viikonloput, eli tähän yhteen kertaan se jää. 




Hmmm Savossa aina tapahtuu, kun sitä oikein odottaa. Jokainen mökkireissu on ollut omaa luokkaansa, viime vuodesta voimme vain muistella surullisin mielin järvessä uinutta kännykkääni. Sitä entistä kännykkää.
Tälläkertaa oli ennustettu pahoja ukkoskuuroja. Tietinkin osui kohdallemme matkalla Mikkelistä Anttolaan. Mietimme hyvin pitkään olisiko mahdollista, että polttimo olisi palanut, sillä moni vastaan tulija vilkutti pitkiä. Kuitenkin juolahti mieleen, että jossain tuolla edessä on jotakin vialla. Ensimmäinen yllätys tuli aivan puun takaa, oikeastaan kurvin jälkeen. Puu oli kaatunut myräkässä ja vienyt sähkötkin mukanaa.
Huoh ensimmäinen tarkoittaa että sen jälkeen seuraa muutakin. Jonkun ajomatkan päästä näimme autoja pysähtyneenä kumminkin puolen tietä. Todella iso mänty oli kaatunut tielle, ja ihmiset olivat joukoin raivaamassa tietä. Onneksi oli metsuri jonon kärjessä saha mukana. Välillä ei osaa hahmoittaa kuinka paljon suuret myräkät saavat aikaan, kun itse asuu pääkaupunkiseudulla kerrostalossa, johon joskus lapsuudessa salama löi jälken seinään, mutta ei muuta. Pääsi taas lähemmäksi luontoa.  





Hieman piti odotella että ukkonen meni ohitse, jotta uskalsi saareen lähteä ajamaan. Mökkimme sijaitsee siis Saimaalla ja saari jossa se on on hyvin suuri, kilometrejä jos haluaisi kävellä toiselle puolelle. Pitkään olen pelännyt, että isäni ja kummisetäni möisivät paikan, sillä se on ollut harkinnassa. Onneksi toistaiseksi vieläkin harkinnassa. Vaikkei mikään olekkaa priima kunnossa, rahaa ei riitä kaiken ylläpitoon onhan se sentään oma mökki. Oma puolihehtaaria. Se oma, jonka toivoisin jatkuvan vielä omille lasten lapsille. Nytkin kun kummisetä oli ystävän kanssa ollut raivaamassa puita, on mökillä vielä kauniinpaa. Ylämöltä järvellepäin katsottuna maisema on niin kaunis, ja näkee paljon enemmä. Mökki ei vain piiloudu kallion, mättäiden ja havupuiden sekaan. 




Asia jota rakasta mökillä, luonnon ja rauhan lisäksi on kaikki erikoinen vanha ja mielenkiintoinen. Isoäidiltä on jäänyt paljon vanhoja suomalaisia astioita ja vaatteita mökki täyteen, kaikkea retroa, eli kaikkea hyvin inspiroivaa! Joka kerta kun olen saaressa unelmoin siitä lottovoitosta jonka joku päivä ajattelin voittaa. Mistä tulikin mieleen että samalla voisin tässä tarkastaa edellisen loton. Ylläri, ei mitään.
Jos kuitenkin tuon joku päivä voittaisi, menisi rikkaisiin naimisiin tai jostain kumman syystä itse saisi haalittua suuret summat massia, niin laittaisin mielellään möksän kuntoon! Se pitäisi alottaa perustuksista ja kattojenpaikkauksesta lähtien. Laiturikin voisi tulla takaisin. Ja miten lottovoitto ja retrotavarat liittyivätkään yhteen... ajattelin että paikka saisi pursuta enemmänkin antiikkia antiikkia. Sitä päivää siis odotellessa!  













Jo perinteeksi alkaa muodostua joka mökkireissuinen eli kerrankesässä pidettävä välipäivä "retkipäivä". Eli Puumalaan. Viimevuonna meitä oli mukana myös entinen poikaystäväni, ja näimme kuinka puita uitettiin pitkinä lauttoina Puumalan sillan ali. Voi olla että jää jopa ainoaan kertaan kun näen vastaavaa. Se oli hyvin mielenkiintoista. Tänä vuonna kävimme oikein hyvässä ravintolassa lounaalla ja tutkimme paikkoja. Ihmettelimme aluksi jonkin aikaa miksi Puumalan kokoisessa kaupungissa olin niin paljon ihmisiä liikkeellä. Hetken kuluttua selvisi veneessä kännäävien ihmisten ja myyntikojujen johdosta että jotain oli meneillään, Siltakemmakat nimittäin. Illalla olisi esiintynyt Jenni Vartiainen, Sanni yms. Valitettavasti omat suunnitelmamme oli jatkaa mökillä illalla grillaamista, mustikan poimintaa ja jäätelön syöntiä. 








Kuinka ihanaa oma aika olikaan. Olen yleensä töiden jälkeen aina näkemässä jotain ystävääni, enkä useimmiten anna aikaa omalle itselleni. En muista milloin minua on mielummin kiinnostanut lukea kirjaa kuin keskustella.
Vikana iltana istuinkin rantasaunan portaikolla, paheilla polttamassa päivän ensimmäistä tupakkaa, juoden sidukkaa ja lukien uutta kirjaani, mikä osottautui hyvin jännittäväksi ja kummalliseski eli mielenkiitoiseksi. Oli jo pimeää, vesi liplatti ihanasti rantakivillä ja puut humisivat, välillä joku hurautti oli moottoriveneellä herpauttaen keskittymiseni hetkellisesti. Tätä minä olin kaivannut, omaa aikaa olla yksin. 










Kouluni alkaa keskiviikkona ja jännitän sitä kovasti. Pitää vielä hankkia muutamia tavaroita ja hoitaa asioita, onneksi sitä varten minulla on nämä muutama vapaa. Olisin onnellinen jos osaisin koulun töiden ja koko touhun täyteisen tulevan syksyn ohella antaa aikaa itselleni!

Anna