maanantai 15. syyskuuta 2014

Foggy day







Jacket Springfield, Sweater H&M, Dress FBsister, Ankle boots Vagabond, Hairband Muka va

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

100 years







Olin viikonloppuna kuvaamassa 100v syntymäpäivät. Ystäväni vanhemmat bookkasivat minut kuvaamaan kummankin 50v juhlistusta. Vieraat olivat suurimmaksiosaksi tuttuja aiemmalta kuvauskeikalta. Hyvää ruokaa, rentoa ja hauskaa menoa ja mitä ihaninta; toisiaan aidosti rakastava perhe. Olin ihan liikuttunut lasten ahertamista lahjoista vanhemmillee, puheista ja kaikista tunteellisista hetkistä. Oli ilo päästä olemaan mukana ja ikuistamassa perheen yhteistä onnellista juhlapäivää. 

Kiitos!
-Anna 

maanantai 8. syyskuuta 2014

Design Market day

Helsinki Design Week! 

Välillä olen miettienyt missä olen ollut viimeiset vuodet ja mitä kaikkea olen missannut. Tunnen taas olevani päivä päivältä lähempänä paljon enemmän sitä ihmistä, jonka kävin hukkaamassa joksikin aikaa. Olihan tuo "Tyttö, joka katseli taivaalle" aina olemassa siellä sisällä syvällä ja sama tyttö rupeaa puhkeamaan uudestaan kukkaan. 

Olen tuntenut itseni hyvin onnelliseksi viimepäivinä. Se mitä olen halunnut tehdä olen päässyt toteuttamaan. 
  • Opiskelen koulussa, jossa minä olen intoa täynnä. Odotan aina seuraavaa päivää innolla ja että pääsisi ompelukoneen ääreen. 
  • Olen muistanut antaa omaa aikaa itselleni. Lukenut kirjoja, kutonut villasukkia ja katsonut niitä hömppäsarjoja joita on ollut kunnon ikävä. Kategoriaan kuuluu myös teekuppi ja muotilehdet ja uudet innostukset. Tänä syksynä olen seurannut tiuhaan tahtiin urheilua. Go Suomi! 
  • Kamera! Olen iloinen kuinka paljon enemmän olen kuvannut tänä vuonna. Innostusta, inspiraatiota ja kauniita asioita vain vilisee silmissäni. Ihanaa. Minulla on ollut ikävä valokuvaamista. Yläasteajoilta asti olen sanonu, että kadotan ulkomaailman valokuvatessani. Osittain se pitää vieläkin paikkansa. Tuo rakas harrastus vie pois nykyhetkestä ja voi myöskin taltioida nykyhetkeä. Suurimmaksi osaksi ulkomaailman katoaminen näkyy kun lähden yksin kävelemään ja vain kuvaamaan, maailman parasta terapiaa! Pitää olla omia tärkeitä asioita!
  • Ystävät ja kaverit. Ihana ja välillä vaikea alue. Hassua kuinka iänmyötä oikeasti huomaa keitä ne tosifrendit on jotka ovat rinnalla. Olen iloinen kuinka hyvässä kivassa porukassa saan olla ja jakaa yhdessä asioita. Hienoa kuinka olemme onnistuneet luomaan paljon kaikkea erilaista yhteistä tekemistä ja todellakin nautin siitä! Olen myös iloinen siitä kuinka laaja ystäväpiirini on taikka se kuinka paljon tunnen ihmisiä ympäriinsä. Toisinaan harmittaa ettei aina tule ehdittyä nähdä kaikkia pitkään aikaan. Onneksi useimmiten jälleennäkeminen on kuitenkin niin parasta ettei haittaa vaikkei hetkeen olisi nähnytkään!




Muutamat Minna Parikan kengät myynnissä

Voisin varmasti listata asioita loputtomiin joista iloitsen. Hieman yritin että olisin sivuuttanut minulle tärkeillä asioilla myös aihetta josta halusin jakaa fiiliksiäni. Tosiaan tällähetkellä on käynnissä Helsinki Design Week ja jeeee olen innoissani! Viimepäivät ovat olleet minulla taiteen täyteisiä. Toissapäivänä oli ihmeellinen Kiasma ja tänään vuorossa muuta. 

Sovimme äitini kanssa tärskyt työpaikalleni, jossa oli pieni härdelli meneillään, joten minulla kesti hetki päästä lähtemään töistä. Olen töissä Jätkäsaaressa ja olin aamulla soittanut mammalle ja kysynyt miten olisi jos mentäisiin kiertämään Kaapelitehdasta, siellä on Design Market! Kulttuuri ja liikuntahullu mammani oli jo pyöräillyt aamusta muutamat näyttelyt läpi joten Design Market sopi hänen päivään kuin nenä päähän.
Kävelimme Jätkäsaaresta Ruoholahteen vaikka olisin voinut ajaa tuon matkan autollakin, mutta miksi olisin, todella lyhyt matka, aivan vieressä ja ihana sää ja äiti tytär aikaa. Siihen aikaan tosiaan sisältyi pitkiä syvällisiä mietteitä ja hyvin pitkäksi venynyt kuvaustuokio... (u know).


Nämä väen täyteiset tilaisuudet ovat niin mielenkiintoisia. Tämä halli täynnä taidetta oli kuin koulun ruokatunti, mutta suuremmassa ja voimakkaammassa mittakaavassa. Suurin osa puolentunnin safkiksesta seison jonossa odottamassa pääsyä ruokatiskille ja samalla tutkiskelemassa ihmisiä. Ah, kuinka inspiroivia kaikki voivatkaan olla. Koulussamme on tosiaan vaatetusompelijan (jossa itse olen), vaatturin, modistin ja sisustussuunnittelun oppilaita, eli mikä mielenkiintoisin läjä eriskummallisia ja taiteellisia ihmisiä. Samoin kirpputoreilla kuin tällä Design Marketilla näki niin monenlaista tallaajaa. Muutaman todella coolin pukeutumis idean yritän kaivaa syvälle korvantaakse ettei vain unohdu!
Ihmisten lisäksihän paikanpäällä oli se oleellinen miksi sinne nämä tyylitietoiset ja designista kiinnostuneet ihmiset ovat vaivautuneet paikan päälle. Design.

Tunnistatko Irene Häggkvistin laukun? Minä huomasin sen jo kaukaa. Tehty poronnahkasta ja puusta. Olikohan tuo juuri se versio joka on kaikissa muotilehdissäkin vilissyt...hmm Siinä jollekkin uniikki kappale. 


Ihmiset ovat varmasti tulleet paikanpäälle monista eri lähtökohdista. Toiset huvikseen kiertämään, toiset etsimään jotain tiettyä ja kolmannet vaikka tekemään löytöjä, like I did!
Kojuja oli monenlaisia. Mattoja, koruja, eläin hahmollisia tuoleja, tuplakorko kenkiä, riippukeinuja. yms. lista on kuin loputon. Kuulun näihin ihmisiin jotka haluavat nähdä kaiken, en halua jäädä mistään paitsi. Kolusin siis joka kulman. Erityisesti keskitin kuitenkin huomioni vaatteisiin ja asusteisiin.
Löysin itselleni uusia merkkejä ja myöskin tunnistin jo tuttuja. R/Hn toimipisteellä käväisin pyörähtämässä, vieläkään en osannut päättää haluanko heidän coolit korvikset. En edes muista niiden tarkkaa nimeä, näyttää vuoren huipuilta! Noh, ehkä piipahdan heidän liikkeessään sitten ostamassa kun ajatus on tarpeeksi muhinut mielessä, kerrankin olisi harkittu sijoitus! Tapasin myös entisen luokkalaiseni Helsinki Design Schoolista joka on R/H:lla tällähetkellä harjoittelussa, hänellä oli työaika loppunut niin ehdimme rupatella ja kertoi myös aikovansa kiertää markettia läpi.



Itselleni aivan uusia mielenkiintoisia brändejä tuli muutama lisä listaan. Valitettavasti en ottanut yhdestäkään kuvia, keräsin jonkin verran tietoa juttelemalla. Ensimmäinen löytö, jolta meinasin jo paikanpäällä ostaa puuvilla paidan on nimeltään Kike Rigu. Kuinka suloinen nimi. Kike Rigun vaatteet olivat mielenkiintoisia. Paidassa jonka ajattelin ostaa oli eriskummallisia eripäin olevia hyvin yksinkertaisen näköisiä silmiä harmaalla pohjalla. Hyvin graaffinen vaatemerkki. Moni voisi kuvitella ettei aivan juuri sitä minua nuo printit, mutta nämä jotenkin nappasivat! Voisinkohan minä yllättää... Oli mallistossa myöskin hyvin omannäköinen kuosikin. Tuosta linkistä pääsette näkemään heidän nettisivunsa ja höyheniä. Nuo höyhenet, niin oikeella kankaalla ja tuossa harmaan sävyissä kolahti minuun ja kovasti. Pitääpä pistäytyä heidän kaupassaan Aleksis Kiven kadulla!

Toisena törmäsin hyvin mielenkiintoisiin korvakoruihin, jotka oli tehty puusta ja kuvasivat timantteja! Hypistelin melko pitkään korvikset käsissäni, hyvin kauniit! Uhana Design osui korujen merkiksi ja aloin hieman puhelimellani googlailemaan. Aluksi ajattelin, että kyseessä on vain korumerkki, mutta kävikin ilmi muuta. Kyseessä on vaatteita ja asusteita myyvä merkki! Hienoa on, että Uhana Design teettää tuotteensa suomessa ja kantavat tastuun ympäristöstään.



Vaikka ilmeeni vaikuttaakin hyvin kaukaiselta ja poissaolevalta, on tuollahetkellä hyppysissäni kuitenki se löytö jota tultiin etsimään. Viimeinen minulle aivan uusi designeri oli Muka va. Olin jo hieman kuumissani ihmisjoukon keskellä ja kiertänyt viimein hallin, ajattelin happihyppelyä mutta muistin että minulle oltiin mainittu yläkerrasta. Onneksi, ONNEKSI, viisas minäni astuu aina välillä oikealla hetkellä esille. Yläkerta ei vaikuttanut kovin mielenkiintoiselta, voi olla että kävin vain osan siitä, mutta perällä minä pysähdyin. Vaatteita ja jotain minä mielyttää silmääni juuri oikealla tavalla. Pöytä notkui pantoja, pipoja, turbaaneja. Ohh. Muistatteko kun muokkasin omasta valkoisesta pipostani turbaanin, koska halusin sellaisen, mutten ollut löytänyt mistään oikeanlaista. Nyt löytyi juuri se oikea merkki. Ihastuin noihin Muka van päähinäisiin. Sovittelin onnissani rusetillista hiuspantaa ja tiesin jo ennen päähän laittamista että se tulisi istumaan tähän päähän. Kyllä, sitä mieltä olivat tytötkin tiskin takana, kuulemma sopii älyttömän hyvin hiustenväriini. Esimakua voi käydä vilkaisemassa instagram sivultani.

Lähdettyäni onnellisena tuon yhden ostoksen kanssa mietiskelin kuinka hienoa on, että tällaisia tilaisuuksia järkestetään. Tämäkin merkki omistaa liikkeen Tampereella ja nyt saavat lisää asiakaskuntaa täältäkin päin, tai ainakin tämän tytön! Sopiva paikka luoda suhteita ja saada näkyvyyttä.

Jos uskaltaisin unelmoida..... joku päivä ehkä pala minuakin on tuolla esillä ja myytävänä. Cool!


Design täyteisin terkuin, Anna


sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Savanni nukahtaa...




Iltapäivä. Kuuma. Sunnuntai. Jätkäsaari. Kuollutta ja kuivaa, kuitenkin kasvavaa ja vihreää. Tämän rakennus erämaan läpi vaelsin työpäivän päätteeksi. Suuntana oli päästä yli sillan. Jäimme kuitenkin ottamaan muutaman kuvan äitini kanssa. Minulla on se ongelma, ettei minulla usein ole ketään henkilöä joka voisi ottaa kuvia minusta. Kurjaa on ottaa jatkuvasti selfietä ja peilinkautta tai itselaukaisimella, oikeasti en jaksa sitä! Sen takia useimmiten olen pitänyt myös tätä ammottavaa blogityhjiöhiljaisuutta. Haluaisin kuitenkin että kuvat jotenkin olisivat minua ja omanlaisia! Ongelmia useimmiten teettää kertoa kuvaajalle mikä visio minulla on. Saatuani visioni kerrottua toinen ongelma on ymmärtääkö kuvaava henkilö sen, eli mitä haettiin takaa. Kurjinta on huutaa toiselta puolta kameraa ohjeita ja viisas kuvaaja ottaa huutavasta kuvattavasta kuvia eli toisinsanoen en meinaa usein löytää kamerasta kuvia itsestäni jotka kelpuutan. Miksi mä voin ottaa muista kivoja kuvia, mutta miks niit ei saa musta? höh
Noh anyway.. hain aivan erilaista kuvausmeininkiä. Lopulta kun mistään ei näyttänyt tulevan mitään kävin ottamassa muutaman kuvan maasta ja sanoin mammalle voikko kyykistyä ja pitä tätä kameraa tässä melkein maanrajassa, mä meen tonne kävelee, ei tartte ku painaa kameran nappia. Ja tässä lopputulos. Kiitos ja kuittaus, ihanaa kun kuuntelitte ongelmani! Jos siellä ruudun toisellapuolella oisi innostunu kuvaaja näin yhtä harrastelijapohjalla kuin itsekin, ois ihanaa jos voitas lähtee kuvailee!! 




Mekko/paita: Janna by paitis
Housut: JC
Kengät: Seppälä 
Vyö... löytö

-AnnaPannari

lauantai 6. syyskuuta 2014

"Vaikeampaa ymmärtää ranskalaista joka..."


Olen istunut nyt muutaman tunnin tämä bloggerin kirjoitusikkuna auki saamatta kuvien lisäksi mitään tehtyä. Asiaan voi vaikuttaa, että televisiosta tuleva elokuva vie keskittymiseni taikka se että en saa ajatuksiani kasaan. Tuntuu kuin sisällä olisi tyhjää joka ikinen kerta kun käännän katseeni takaisin tietokoneen ruudulle.
Puolituntia myöhemmin. Huomaan että tällähetkellä tarvitsisin äänieristetyn kopin, jotta kuulisin omat ajatukseni, jotta voisin luoda tasokkaampia lauseita. Korvissa soi Boys boys boys... ja telkun ruudulla tanssivat nahkapuvuissa miehet ja seuraavaksi kuuluu ranskankielen puhetta. Välillä en ymmärrä edes suomalaisia koomikoita, vielä vaikeampaa ymmärtää ranskalaista joka imitoi heidän omia teatterinohjaajia yms. Jotenkin I feel että mun ei kuulu saada ajatusta kasaan ja nahkapukuiset miehet pomppivat mielessäni loppu illan.

Eilen tunsi itseni ymmärtäneen ja havainneen jotakin. Spontaanisti päivä johti minut ystäväni kanssa Kiasmaan. Nuo eriskummalliset, mielenkiintoiset, ihmetyttävät taideteokset herättivät paljonkin ajatuksia. Pitäisikö hommata kattokruunu luista tai hiuksista, kuinka monta karkkia on mennyt lasten suihin, miten paljon voi huijata silmää.

Toivottavasti ajatukseni jatkuvat huomenna, välillä näyttävästi tarvitsee olla näitä välipäiviä. Aamulla on herätys kello viideltä töihin ja siitä suoraan Ateneumiin. Olen aivan alusta asti halunnut käydä katsomassa Tove Janssonin näyttelyn, tietenkin jätän sen näinkin viime tippaan. Huomenna on näyttelyn viimeinen päivä. Huomista odotellessa!

Nyt hetkeksi muotiaiheisen dokumentin pariin ja jossain vaiheessa pitäisi nukkuakin.

terkuin AnnaPanna

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Viime viikonlopun juhla


Löysin tämän juuri luonnoksista, kuvat ovat viime viikonlopulta. Vietimme pikkusiskoni konfirmoitumista. Herran jestas kuinka outoa. Se kuusi vuotta nuorempi ja aina pikkuinen tyttö silmissäni on jo käynyt rippikoulun ja nyt oli rippijuhlan vuoro! 




Äitimme oli ottanut viikon lomaa ennen juhlia, jotta ehtisi järjestää mahdollisimman paljon valmiiksi. Joka päivä oli tarkoitus tehdä eri ruoka valmiiksi, kakku, voileipäkakku, muuta. Ja se mitää muuhun kuului oli esimerkiksi eteisen seinien maalaaminen. woow. Muistaakseni omiin rippijuhliini taikka ylioppilasjuhliini ei tehty noin suuria valmisteluja! Upealta muuten näyttää, aivan uusi ilme eteisessä. Ennen seinien väri oli vaalean sininen, mutta näin monen vuoden jälkeen vaihtelu virkistää ja harmaa sopii muutenkin asunnon sisustukseen. 



Juhlissa oli sukua ja tuttavaperheitä, joita ei pitkään aikaan ollut tullut nähtyä. Ehdin melko hyvin jutella kaikkiean kanssa, vaikka suurinosa aikaani meni nuorimpiin juhlavieraisiin. Kummipoikani ja hänen isoveljensä tykkäsivät kostasti leikkiä kanssani, jopa pieni kääntyminen punaviinilasille taikka kahvikupille aiheuttu kutsumaefektin: Annaaaaa!!! Oi kuinka he olivat ihania, mutta huhhuh jäin ihmettelemään mistä sitä energiaa oikein löytyy?!

Siskoni on minulle rakas ja tärkeä. Olemme kuitenkin aina olleet kuin yö ja päivä. Kuitenkin näin iän myötä rupeamme tulla toimeen hieman paremmin. Muutamaan kertaan oli juhlapäivänäkin napit vastakkain, mutta sain otettua kuitenkin kuvat hänestä, great! Jäin myös vanhempieni kummitytön kanssa jälkeempäin kuvailemaan pihalle niinpä saatte nähdä myös millaiset juhlavaatteet minun päälleni oli löytynyt. 




Pitkä lämmin neule Bikbok, harmaa jumpsuit Vero Moda,  kaulakoru Ginatricot, hattu River Island.



person i need is mom


Ja näin syksy sai kiinni minutkin. Vaikka kuinka yritin ennaltaehkäistä kipeäksi tulemista, se on salakavala ja yllättää juuri silloin kuin sitä vähinten toivoisi. Olin etsinyt lämpimät syystakit esille, piiloutunut kerroksiin ja kaulahuivin unohtaminen ei tullut kuuloonkaan. Monet illat olin juonut kuumaa juotavaa ja herännyt keskellä yötä etten saanut henkeä. Eilen kesken työvuoron oli soitettava lääkäriin, jossa viikonlopun ansiosta kulutin aikaa puolitoista tuntia. Olin jo niin vetoveks tämän flunssan takia, että purskahtelin vähän väliä itkuun, en saanut pidettua ajatuksia käsissäni. 


Lääkäri määräsi yskänlääkettä, vahvoja särkylääkkeitä ja duactia. Kaiken lisäksi poikaystävän pitäisi hieroa niskaa ja jalkoja joka ilta. Well.. onneksi omistan huolehtivan ihanan äidin, joka on auttanut minua paljon. Parasta nimittäin on kun joku keittää lämmintä puuroa ja hoivaa. Sitä varten äidit on. Ne ovat parhaita. 




Siitä on jo aikaa kun olen ollut kipeä viimeksi. Huono-omatunto etten voi olla töissä, huono fiilis että koulusta jään jälkeen. Mielessä on pörrännyt, että mitä kipeänä tehdään kun ei ole voimia tehdä mitään, mutta ei nukuta yhtään enempää. Kuumaa mustaherukkamehua, frendien kattomista viltin alla ja uusi neulontaprojekti. Ehkä tämä flunssa näillä voitetaan. Yrittäkää tekin pysyä terveinä! 

ps. huomasin tässä kirjoitellessani että ystäväni Annakin on ollut kipeänä, voimia hänellekin!