tiistai 24. maaliskuuta 2015

Behind the scenes

Terppa!
Maaliskuu on kohta ohi ja enhän mä oikeastaan ole kertonut mitään. Tiivistettynä mulle tulee mieleen leninki, pusero, macaronsit....






































Oon ollu enemmän omissa oloissa tän kuukauden ja nyt en tarkoita sitä että olisin vaipunut kotiin nurkkaan nöhjöttämään ja itkemään elämää. Moneen kertaan kirjoittelen kuinka mun täytyis keksittyä useemmin itteeni, ja sitä olen sitten harrastanut tässä kuussa enemmän. Oon huomannu etsineeni hyvänolon tunnetta aivan vääristä asioista. Tänään totesi, että olen niin iloinen että olen päässyt tekemään niitä asioita jotka kiinnostavat minua ja huomaan kuinka paljon se kohottaa mieltä ja tekee elämän enemmän onnellisemmaksi. Jos vain lopettaisin etsimisen ja pysyisin tässä missä on hyvä olla. Tuntuu että itse olen omaa kuoppaa kaivanut ja turhaa energiaa olen moneen suuntaan viskonut menemään.  Miksi nähdä paljon vaivaa muiden vuoksi oottaen että osuisi omalle kohdalle ja sitten kuitenkaan oo huomioinu että pitäis nähä vaivaa itse itsensä vuoksi. 

Kuukauden kuulumiset:
  • Leninki ja pusero jakso suoritettu! Leninki on protokankaasta ja pusero on siitä kankaasta jonka ostin Berliinistä
  • Yritin mennä herkkulakolle heti Berliinin matkan jälkeen, ei se oo toiminu yhtää, tai no 2vko oli yks suklaa levy tietokonepöydällä oottamassa, mutta ei se estäny mua käymästä ulkona herkuttelee
  • Mmmm ostin kengät... sen jälkee ostin toisetki vaikka esimmäisten kohdalla vannoin ettei uusia tule ennen kesää 
  • En ole harkinnut puhelimen hankintaa koska uuteen ei ole varaa, joten kuvan laatu on juuri tätä kuin näissä kuvissa! 
  • Tigerista löyty coolit arskat
  • Sana miehet ei oo kuulunu mun maaliskuuhun
  • Värjäsin hiukset ja siis vain siitä syystä että tyvi ei erottuis nyt, eli oon hyvin plain jane tälläsine normaaline hiuksinee, ehkä joskus taas lähen värjää lisää ja kylhä tää kuluu ja tulee tuolt auringostaki koht kaikkee jännää uut pintaa noille ... hassuu vaa ku on tottunu et noi o punertanu nii mont vuot, toisaalt kyl nääki jossai vailos näyttää iha täysi samalta
  • Hommasin Essie rakkaalle synttärilahjaksi liput Robinin keikalle, oltii kummatki vähän heikommassa hapessa sielä, ihmettelin jo alussa että aikooko toi poika oikeesti pomppii koko keikan ajan... mmm ite en ois pystyny, se on viel nuori!
  • Siistii oli myös olla entisen koulun saunatilassa kallion kattojen pääl viettää iltaa, oli sellane erivuosiluokkien miittinki ja huhu ku juttuu riitti en meinannu ehtii toisii ppippaloihi, oli nimittäi nii saman henkistä porukkaa liikkeel 
  • Ainii oisin saanu yhen asunnon mut peruin sen koska se oli niin kauheessa kunnossa, ei oo muust kuulunu, pitäis siis jatkaa nois asuntonäytöis pörräämistä, mutta mistä voimat?!

    Ja eihä tää kuukaus oo viel ohi asiat voi kääntyy vaikka minkämoiseks
  • Tänää tosiaan oli mulla ensimmäinen päivä työssäoppimispaikassa eräässä ompelimossa. Hyvin tuntui alkavan vaikka unta en ole nähnyt kahteen yöhön koska osaan minäki jänskää. Juotiin siinä aamupalatee ja käytiin päivän töihin. Sain harsia hihallisenleningin kasaan ja iltapäivällä tuli asiakas sovittamaa. Aloitin myös huomista työtä. 

Heii tälläsii kuvii löyty kameran uumenista ja tämmösii kuulumisii pääkopasta 
On muute oikeesti aik hyvä fiilis vaik noooohhh kurkku hieman kipee, mut sitä ei lasketa jookos

Anna ;) 

torstai 19. maaliskuuta 2015

AAmupala aika




Hei blogi, olenpas elänyt hiljaiselossa sinun suhteen. Arvaas mitä, en halaua tehdä sua mustasukkaseks mutta paperillinen versio on vienyt aikaani viimeajat.... päiväkirja.
Ahmin tuon aamupalan liian nopeasti ja nyt pistää masuun aikan kauheasti.
Kohta on koulu ns ohi, koska tiistaina alkaa työssäoppiminen, kyllä jänskää! Perjantaina mun täytys saada paita tehtyä vielä loppuun ja voin sanoa etten oo löytäny nappeja mistään! Tänään aikaa vielä etsiä. Ainiin oon täs käyny asuntonäytöissä.... semmosta
Hyvää aurinkoista torstaita, kohta on viikonloppu ja kerranki mullakin!! wooop

Anna 

torstai 12. maaliskuuta 2015

Kilttityttö

Good morning! Kuten jo aamulla katsoitte ikkunasta ulos ajattelitte varmaankin samaa kuin minä. Onpa upean näkeinen sää tulossa!  Kyllä, istun bussissa, katson lempi sarjaani ja mietin kuinka täydellinen päivä olisi kadota tänään nauttimaan säästä. Voisin hioa noita hienoja sotasuunnitelmia hyvin pitkään, siis kuinka välttyä päivän menoilta. Valitettavasti minä olen lame ja kilttityttö. Se kun jengi lintsasi ala-asteella jo koulusta,  minä tunnollisesti sairastin jopa lomille etten olisi koulusta pois. Niin ne kiltittytöt kaiketi tekevät... nyt sormetristissä toivon, että hyvä sää jatkuisi koko päivän,  jotta ehtisi nauttia vielä koulun ja silmälääkärin jälkeenkin :) -kadotkaa aurinkoon!

Anna

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

All about täydellinen meikkivoide


Viimein! Tänään on ollut aivan huippu päivä, viimeaikainen stressini tuntui haihtuvan tuuleen, kävin syömässä hyvää ruokaa ravintolassa, hieman herkkuja kahvilassa ja löysin jotain mahtavaa!

Monet varmasti osaavat samaistua kuinka vaikeaa on ollut löytää täydellinen meikkivoide, tai eivät ole vielä löytäneetkään. Minä en ole ikinä löytänyt, mutta tämä viimeisin hipoo sitä täydellisyyttä mitä olen tavoitellut. 


Minun kohdalla tämä täydellisyys tarkoittaa montaakin asiaa. Kun kärsii kuivasta ihosta, joka on hyvin vaalea ja ohut, täydellisen meikkivoiteen metsästykseen tarvitaan tovi. En ole suuremmin murehtinut kuivasta ihostani, en ole antanut sen vaikuttaa meikkivoide ostoksilla. Muutamia päiviä sitten luin artikkelin helmikuun Trendi -lehdestä Etelä-Korealaisista naisista, joiden ihonhoidon rutiinit ovat melko erilaisia ja kuinka tärkeää heille on kostutus. 

En erityisemmin ole käyttänyt voiteita ja tuntuu etten osaakaan. En vain oikein tiedä mistä saisi koulutusta. Kokeilin jonkin aikaa Biothermin BB -creamiä joka oli ihanasti kostuttava ja ihoni tuntui aamuisin niin ihanalta. Se oli käytännössä kosteusvoidetta värillä. Valitettavasti iltapäivisin heräsin samaan päiväunipainajaiseen ja huomasin meikkipohjan olleen tipotiessään kuin aiemman meikkivoiteen kanssa. 


Ystäväni suuntasi minut tänään illalla Sokokselle, jotta pulmani ratkeasi. Ystävällinen myyjä tuli auttamaan kun tutkimme YSL:n meikkivoitteita. Kerroin ihostani sen olevan kuiva, vaalean värin hän huomasikin ja sanoin suureksi ongelmaksi ihon ohuuden. Verisuoneni ovat hyvin pinnassa ja mukaan luettuna kausittaiset pisamani, on iho on kirjava ilman tarpeeksi peittävää meikkiä. Oli siis tarkoitus löytää kosteuttava meikkivoide, oikean sävyinen eli ei liian tumma ja loppujenlopuksi tarpeeksi mattapintainen jotta kestäisi myöskin koko päivän. Itse olen yrittänyt aikoja etsiä tarkeepsi lähelle hipovaa täydellisyyttä, ja jokaisella kerralla jokin näistä kolmesta ei ole täsmännyt. 
Kiersimme YSL:n, Chanelin ja lopulta löysimme vielä kolmannen favorite merkkini luokse; Lancôme. 


Miracle Cushion, Lancômen uutuus! Ensin hieman ihmettelin, että olisinko valmis tälläiseen uutuuteen. Myyjä näytti kuinka voidetta otetaan meikkityynyllä ja voi leivittää kuin puuteria. Voide tuntui niin raikkaalta, kevyeltä ja hyvältä ihollani. Hän myöskin näytti kuinka töpöttämällä saan aikaan mattamaisemman pinnan. Vieläkään en ole tämän illan aikana pessyt kämmenpöytääni ja voin sanoa, että iho tuntuu pehmeältä, normaalilta ja en meinaa edelleenkään nähdä verisuoniani. Kohdat joissa muiden merkkien voiteita testattiin tuntuu tällähetkellä kuivalta ja kiristävämmältä.

Se, että olen kamppailut väärän värisestä ja turhan paksusta Matte Mouse voiteesta liian kevyisiin BB voiteisiin ja kaiken läpi tähän hetkeen oli toivottavasti vaivan arvoinen. Olen ennenkin käynyt kosmetiikka osastoilla etsimässä henkilökunnalta apua, varmasti jokainen on osannut jossain osa-alueessa minua auttaa. Mutta tässä tapauksessa, toivon tämän täydellisyyttä hipovan hetken oikeasti olevan lähellä sitä täydellistä meikkivoidetta. 

/Anna 

lauantai 21. helmikuuta 2015

Siiderin ja viinin viemää


Otin tämän kuvan torstai iltana kun palasimme Suomeen ja lähdin ajelemaan illalla. Nyt on ajatukset enemmän solmussa kuin ennen matkaa. Eilen illalla oli Likasen etelän keikka Tavastialla. Tämä oli ensimmäinen keikka johon pääsin heitä kuuntelemaan ja hauskaa oli, työkaverini lauloi vieressä noin kaikki biisit sanasta sanaan ja sai tartutettua minuun hyvän fiiliksen. Kävimme moikkaamassa takana tuttuja keikan jälkeen ja suuntasimme jatkamaan Kallioon.
En vähään aikaan ole juonut kännejä. Humalassa huomasin olevani vasta kun lähdin yöllä kävelemään Kalliosta.Kuitenkin käteen jäi mielenkiintoisia keskusteluja, joita en olisi odottanut käyvän läpi. Sitä aina havahtuu kun kuulee ihmisten olleen tietoisia tai huomanneet asioita aikoja sitten vaikkei niitä itse olisi nähnyt. Koska känni oli vähän niinkuin tavoiteltu ja onnistunut (olisitte nähneet ne hienot yksiristikaks askeleet loppuillasta..), en aivan jokaista keskustelua muista. Ja tiiättekö mitä muuta 'onnistunut' känni sisältää. Morkkiksen. Tietenkin!
Ilta oli todella hauska ja tarvitsin sitä, oikeasti. Nyt en laske hauskaan iltaan mukaan yöllistä itkukohtausta ja kurjaa fiilistä, mutta ehkä ne kuuluivatkin siihen morkkis -sanaan enenmmänkin kuin hauskuuteen. 

Dear weblog, see you next time! 
Anna 

perjantai 20. helmikuuta 2015

Berliini - Talviloma























Terveisiä Berliinistä, nyt olen palannut Suomenmaalle. Ystäväni sanoi minulle ennen matkaa, että "Et ole käynyt Saksassa jos et juo siellä olutta". Monet tietävätkin, että en ole juonut olutta muutamaan vuoteen vaikka voisinhan juoda gluteenitonta. Ennen rakastin olutta hyvin paljon, ja ruokavalion muutoksen yhteydessä luovuin siitäkin kuten kahvista. Tämä olikin melko houkutusten täyteinen matka, jopa enemmän houkutti kahvi kuin olut, ja kahviinhan retkahdinkin moneen otteeseen.
Matkustin perheeni kanssa, joten luvassa oli historiaa, ruokaa ja erimielisyyksiä. Kuitenkin ehjin nahoin pääsimme kotiin ja loppupeleissä kaikille jäi matkasta melko hyvä maku suuhun. 
Omat lempparit olivat Brandenburgerin tori, aurinkoiset säät, huippu hieno jäätelöbaari, ruoka ylipäätään, seikkaileminen junilla, historiallinen museo, shoppailu ja lopulta kangaskauppa! 
Kyllä, löysin etsimäni viimeisenä päivänä. Kangaskauppa sijaitsi melko kaukana ja sisälle pääsy tuotti ongelmaa. Onneksi minulla oli oma tulkki/matkaopas mukana. Löysimme itsemme tuohon mielenkiintoiseen rakennukseen, josta hissillä piti päästä oikeaan kerrokseen ja löytää oikealle ovelle. Sisällä oli vaikka minkä moisia pakkoja kankaita ja asiakkaat vaikuttivat saksalaisilta muotialan opiskelijoilta, ostivat monia metrejä kankaita. Kaupassa toimi myös kangaan painanta/värjäntä. Hyvin mielenkiintoinen paikka. Se mikä jäi päälimmäiseksi mieleen oli, että tuonne ei voi lähteä ilman kielen osaamista. Kukaan ei asioinut kanssani englanniksi, paitsi ehkä respatyttö (nuoremmat osaavat eng). Joten saksaa puhuvat vanhempani oli tässä oikein hyvä apu! 

Ja kuten viimeisestä kuvasta huomaa niin houkutus vei minut maistamaan sitä oluttakin, viimeisenä päivänä lentokentällä. Mutta voin sanoa, että olen käynyt Saksassa! 


Anna