maanantai 15. joulukuuta 2014

Joulutunnelman etsintää



Taustalla soi Evening Chill -soittolista Spotifystä. Rauhallinen sunnuntai, kolmas adventti ja kohta on jo joulu! Onko se tämä pimeys ja lumettomuus, vai miksi minusta ei tunnu joululta. Toisaalta Tuomaanmarkkinoita en ole vielä kokenut, en pipareiden tai joulupullien leipomista. Ne on ne pienet perinteet mitkä rakentavat jouluntunnelmaa vähä vähältä. 




Sunnuntait yleensä menee sohvalla makoillen leffoja katsellen. Onneksi Stockmann pitää oviaan auki yhdeksäänasti joten minullakin mahollistui kokea ensimmäistä kertaa Starbucks. Aivan totta, en ole ennen käynyt siellä ja olihan se jännittävää miettiä valikoimasta mitä valitsee ja sanoa oma nimensä. Halusin jäädä istumaan ystävien seurassa hetkeksi paikoilleen ja kerrankin oli tilaa ja rauhaisaa, joten pieneksi pettymykseksi muodostui se, että enhän minä nyt saanut sitä ´hienoa´take away muakia nimellä varustettuna. Se on sitten vielä koettava jonain päivänä! 





Jos vanhemmat ostavat kuusen tänävuonna, niin kyllä se joulutunnelma sieltä löytyy kun jouluaattona tuoksuu oikeilta neulasilta ja riisipuurolta!
Sitä odotellessa,
hyvää joulun odotusta!

Anna 

lauantai 13. joulukuuta 2014

Riivattua

Piirretty tuotesuunnittelun tunnilla, harjoitus turkiksen piirtämisestä. 

Kirjoitusvaje ei yleensä johdu siitä etteikö olisi asiaa. Monesti ei riitä aika tai sitten on vain niin huono aika ettei halua kirjoittaa asioita ylös.
Riivausten syksy on vainonnut minua. Toinen koskettanut henkistä ja toinen fyylsistä jaksamistani.
Eilen kävin paljon läpi vanjoja papereita ja löysin keväältä ja vuoden takaa runoja, pari iloista mutta suuremmaksi osaksi aika riipiviä. Runot ovat olleet tietynlainen tapa minulla ilmaista oloani vaikken niihin ole mitään oikeaoppista sointua ikinä saanut, ne ovat sanoja jotka tulevat syvältä. Koska ne tulevat syvältä ne ovat yleensä päässeet paperille vaikeina aikoina kun ahdistava kipu haluaisi ulos. Ei ole yhtään suomalaista kehua omaa tekemistään, mikä on välillä sääli, olemme hyvin kainoja ja vähättelemme enemmän kuin pitäisi. Vaikka noiden muistojen esiintuovat runot vihlaisevatkin niitä vanhoja haavoja, ihan ihmettelen jälkikäteen kuinka olen osannut sen hetkiset tunteet pukea sanoiksi.
Tällähetkellä kun riivattu syksi on fyysisesti hakannut minua sairaaksi moneen kertaan ja henkinen tunnesotku sekoittanut solmuksi olisi ihanaa saada se runosuoni hereille ja pieni olo tästä riivauksesta ulos.
Valitettavasti kynä ja paperi naaman edessä ei riitä, itseään ei voi pakottaa aivan kaikkeen.
Luultavasti vanhainkotiin päästyäni runokokoelmasta saisi sanakirjan paksuisen.

Anna

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Kaakaota ja joulunvaloja


Ihanaa, että aikataulut ovat antaneet tietynverran periksi ja vapaa iltoja on löytynyt. Uudet naamat virkistävät. Olen iloinen, että koulun ulkopuolellakin olen voinut olla koulukavereideni kanssa. Nyt minulla alkaa tämä jatkuva pimeys ahdistaa entistä enemmän. Ajatukset ovat olleet ristissä, voimat pohjassa ja päälimmäinen tunne on ollut yksinäisyys. Mutta enhän minä yksin ole, on vanhoja ystäviä ja uusia. 




Kävin luokkakaverini kanssa erään koulupäivän jälkeen kaakaolla. Hänen teki niin kovasti mieli kaakaota, joten melkein mikä vain paikka kelpaisi, sopivasti oli tullut veronpalautuksetkin. Emme kuitenkaan päätyneet mäkkärikaakaoille vaan ihan kahvilaan. Cafe Ursulan ulkoterassi on katoksen ansiosta melko lämmin. Siinä lämpölampun vieressä kuuma (automaatti)kaakao kädessä tuli rupateltua ja nautittua jouluvaloista. 

En ole oikein osannut ymmärtää, että joulu tulee kovaa vauhtia. Torstaina kävin luokkalaisten kanssa keskustassa kiertelemässä, syömässä, kankaita katsomassa, glögiä juomassa ja shoppailemassa. Kaupungilla on kaikkialla jouluvalot ja tuntuu kuin ne kilpailisivat toistensa kanssa. Ehdottoman hienot ovat Stockmannin (tavalliset)ikkunat Mannerheimintien puolella, en tiedä onko kukaan muu niitä huomioinut. Virgin Oilin edessäolevat kojut tuovat joulua perinne herkuilla ja tuotteilla. Ja silti itsestäni tuntuu, että nyt ei ole joulukuu vaikka eilen vietimmekin jo itsenäisyyspäivää! 

Kaikki ajan kanssa. Siinä vaiheessa kun täytyy kiireessä lähteä ostamaan joululahjoja se joulu varmaan alkaa iskeä päin naamaa!

Ihanaa tulevaa viikkoa!
Anna


tiistai 2. joulukuuta 2014

F and F

Päätin tuossa muutamia päiviä sitten perustaa uuden blogin. Jepjep.. joku voisi ajatella että eikö tämä nyt riitä..
Meidän täytyy koulussa tehdä portfolio tämän parin vuoden ajalta, vaikka teenkin sitä myös Power point:iin kuten muutkin tämä blogimuotoinen lähestyminen kirjoittamiseen tuntuu minusta paljon luonnollisemmalta. Vaikka Power Point:lla saakin aikaan hienoja diaesityksiä tuntuu kuitenkin sen käyttäminen aina niin tylsältä. Ehkä olen vain liian monta koulutyötä tehnyt juuri sillä....

Kuitenkin tämä blogin teko kouluaiheisena on hyvin mielenkiintoista. Kerrankin aihe ja keskityn perjaatteessa vain yhteen asiaan. Olen aiemminkin "hengaillut" Wordpress:n puolella mutta nyt päätin kunnolla yrittää mitenkä sillä bloggaaminen luonnostuisi. Nouu hätä tämä ei ole kävelemässä minnekkään ja samalla sivustolla ajattelin pysytellä.

Yhden ongelman Wordpress:ssä jo löysinkin. Olin kirjoittanut hienon uuden tekstin, yksi delete vahinko pyyhkäisy ja en saanut teksiä enää takaisin. Joko en tiedä mistä kumoa kohta löytyy tai sitten sitä ei vain ole ja minun pitäisi tavoitella äärimmäistä keskittymistä kirjoittaessani.

Kuitenkin ajattelin jakaa tämän teidän kanssanne. Ulkoasu on vielä alkeellinen, en oikein osaa vielä hienouksia ja tekstiäkin tähän mennessä valitettavasti vähän (+ yks teksti puuttuu). Vaikka tulenkin koulusta täälläkin kirjoittelemaan, onhan se suuriosa tämän hetkistä elämääni, niin yritän painottaa suuremman ja syvällisemmän koulu mietinnän tuonne----> https://fandfashion.wordpress.com/


maanantai 1. joulukuuta 2014

#1




Ensimmäinen joulukuuta!
Vielä ei ole täysi joulunhuuma muhun iskenyt mutta eiköhän se tuolta hiivi salakavalasti.
Joulun on jossain määrin hieman rankkaa aikaa. Jokaiseen liittyy omat muistonsa. Jos muistatte, julkaisin täällä muistaakseni viime tai toissa jouluna äänikuunnelman joulusta, jonka olin tehnyt Heo:ssa.
Nyt on taas aivan uusi joulu vaikka taidan viettää sitä melko samoin kuin muina vuosina. Ainut etten ole toivottamassa hyvää joulua eräälle ihmiselle, tai voin minä toivottaa mutta se ei ole enää sama asia. Mutta on minulle tullut taas uusia ystäviä joille pääsen toivottamaan hyvää joulua. Esimerkiksi ihania uusia työkavereita tämän vuoden varrelta ja uudet koulukaverit, jotka piristävät päivästä toiseen.
Ja mistä sitä tietää, vaikka onkin Jouluaattoon enää 23 päivää jäljellä, niin saattaas tässäkin ajassa tupsahtaa uusia ihmisiä vastaan joille pääsen toivottamaan hyvää joulua, sehän taitaa kuulua siihen jouluntaikaan!

-Anna :)


torstai 27. marraskuuta 2014

VuorIlle noustaan...





Pitkä blogi hiljaisuus ei tarkoita mitään pahaa.
Homma etenee, ainakin tuo hame vaikuttaa etenevän!
Kuvassa näkyy vuorikangas.
Ainut probleema on että meillä alkoi juuri housujakso (minkä takia juoksin tänään vaatekauppoja läpi sovittamassa housuja) ja tuo hame pitäis tosiaa viel jossai välis kokonaa ehtii saada valmiiks!! Pitäkee peukkui

jaiiiks btw meillä on työpaikan pikkujoulut lauantaina, ajatelkaas ens maanantaina ollaan jo JOULUKUUSSA! hitto ja meitsi ei ole vielä tehny mitään joulun eteen :ssss kuhan ei tuu kiire! 

perjantai 14. marraskuuta 2014

"kuin joku viiltäisi veitsellä kurkussa"





Johan jylläää. Jos olis pakkasta niin kaikki tauditkin kuolis. Kyllä, minä olen kipeä.
Toissapäivänä kurkku sano moro siinä puolessa välissä päivää, koitin juoda kuumaa vaikka kuinka, mutta kipu vain yltyi, tuntui kuin joku viiltäisi veitsellä kurkussa joka kerta kun yritti nielesta, ah ihanaa! Silloin illalla nousi kuume ja eilen yölä pyörin kuumehouruissa koko yön, nyt hieman parempi olo kun kuume laskenut. Pisti toissapäivänä ihan itkettää kun sattui niin paljon:(

Kurjinta tässä on, että nyt ei olisi varaa olla kipeenä! Torstaina olisi ollut hameproton sovitus, täytyi perua. Jään aivan liikaa jälkeen, ärsyttää että on niin puolikuollu zombie olo mutta samalla siitä huono omatunto, enhän mä voi tälle nyt muuta kuin yrittää hoitaa pois, eli sairastaa. 
Tyhmää olla huono omatunto siitä että on kipeä kun asialle ei voi nyt mitään. Onneksi mulla ei oo viikonloppuna töitä! Nyt vain lepäilen ja hoidan tän pois ja maanantaina takas kouluun!

Kipeenä ärsyttävää on se että oon hyvin herkällä päällä. Hirmu yksinäinen olo, kurja olo ja jos joku alkaa telkussa itkemään nii mie komppaan mukana. Möh möh
Onneksi puhelimen toisessa päässä on ollut ihmisiä piristämässä

älkää pliis te tulko kipeiks
tää ei oo kivaa! 
-Anna