perjantai 14. marraskuuta 2014

"kuin joku viiltäisi veitsellä kurkussa"





Johan jylläää. Jos olis pakkasta niin kaikki tauditkin kuolis. Kyllä, minä olen kipeä.
Toissapäivänä kurkku sano moro siinä puolessa välissä päivää, koitin juoda kuumaa vaikka kuinka, mutta kipu vain yltyi, tuntui kuin joku viiltäisi veitsellä kurkussa joka kerta kun yritti nielesta, ah ihanaa! Silloin illalla nousi kuume ja eilen yölä pyörin kuumehouruissa koko yön, nyt hieman parempi olo kun kuume laskenut. Pisti toissapäivänä ihan itkettää kun sattui niin paljon:(

Kurjinta tässä on, että nyt ei olisi varaa olla kipeenä! Torstaina olisi ollut hameproton sovitus, täytyi perua. Jään aivan liikaa jälkeen, ärsyttää että on niin puolikuollu zombie olo mutta samalla siitä huono omatunto, enhän mä voi tälle nyt muuta kuin yrittää hoitaa pois, eli sairastaa. 
Tyhmää olla huono omatunto siitä että on kipeä kun asialle ei voi nyt mitään. Onneksi mulla ei oo viikonloppuna töitä! Nyt vain lepäilen ja hoidan tän pois ja maanantaina takas kouluun!

Kipeenä ärsyttävää on se että oon hyvin herkällä päällä. Hirmu yksinäinen olo, kurja olo ja jos joku alkaa telkussa itkemään nii mie komppaan mukana. Möh möh
Onneksi puhelimen toisessa päässä on ollut ihmisiä piristämässä

älkää pliis te tulko kipeiks
tää ei oo kivaa! 
-Anna 

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Ruotsinlaivalta

Hieman jännitti mitä tästä matkasta oikein tulee. Muistan vuosi sitten myös nähneeni painajaisia laivalle lähdöstä, viimeksi unessa jouduin lähteä kavereita hakemaan Katajanokalta kun olivat erehtyneet terminaalista, onneksi nämä on vain unia! Hetkellisiä kauhukuvia kuitenkin juolahti mieleeni matkan aikana. 

Vuosi sitten lähdimme myös marraskuussa ruotsin risteilylle, nyt samoin. Vuosi sitten yhdellä ystävällä katosi laukku ensimmäisen illan aikana, sitä etsittiin paniikissa kissojen ja koirien kanssa, tämä sama tapahtui tänäkin vuonna juuri menomatka iltana. Huh mikä säikähdys, tälläkertaa ensin etsittiin ihmistä ja sitten tiedettiin että täytyy etsiä laukkua. Kuten vuosi sitten, luotto ihmiskuntaan ei ole vieläkään mennyt, laukku löytyi, se oltiin pelastettu baaritiskin taakse! 


Seuraavana täytyi kohdata Tukholma. Tälläkertaa onnistuin pääsemään aamupalalle ja ei ollut huomattavasti samanlainen olo kuin vuosi sitten. Se krapula silloin ei meinaa millään pyyhkiytyä muistista, joten tämä ei ollut mitään. Toisin kuin muilla saattoi olla...
Metrolla ytimeen, kaupoissa pyörimistä, ulkoilmassa kävelyä ja vanhan kaupungin kuvaamista.

Buffetti oli jo nähty menomatkalla, joten emme halunneet katsastaa sitä enää uudestaan, vaan halusimme käyttää buffet aterian hinnan johonkin ravintolaan. Ja tyttöjen teki mieli pihviä. Selkeä valinta oli laivan perällä oleva El Capitan. Härkä oli mainiota, Argentiinalainen punkku aivan kohtalaista, tunnelma ihanaa ja jälkiruoka (jäätelöpannacotta + macaron) suli suussa!  

Mukavasti ja rennosti alkanut paluumatka piti sisällään leipäilyä, shoppailua, ja iltaan valmistautumista. Itselleni ostin melko vähän mitään, mutta kummipojalle, siskolle ja ystävälle kylläkin. Jännittävintä paluumatkasta teki pelko viimevuoden asioiden toistuvuudesta. Kun edellisenä päivänä oli myös hukkunut laukku tämä enteili paluu matkalle pahaa. Kuitenkin kaikki sujui siihen nähden hyvin ettei tullut toistettua enempää vanhaa kaavaa. Tänä vuonna kukaan ystävä ei nukkunut yötä laivaputkassa, hienoa! Tästä ei siis tullutkaat täysin perinnettä. 
Ilta jatkui hyvin, jos riitoja ja vastaavia ei lasketa. Löysin uusia ystäviä, join halpoja juomia, ystävät kuvaili kaikkien sekoilua gopro -kameralla, tanssimme baarin kiinnimenoon (suomenaikaa klo5) ja lähdinpä vielä jatkoillekin kun muut frendit painuivat nukkumaan, kotona odotti vasta nukkuminen. 

Jos jotain opittavaa jäi mieleen...... niin ainakin ettei kumpaakin suuntaan välttämättä kannata ottaa buffaa!


tiistai 11. marraskuuta 2014

"Rakas, onnea matkaan! "







En oo vähään aikaan kirjotellut. Tässä on vaikka mitä kaikkea ehtiny taas käydä. Laiva reissua ja muuta.

Ajattelin jakaa tämän biisin teidän kanssa. Kolautti kun ekan kerran kuulin radiosta, mitkä sanat.
Siinä on paloja joita olen vuoden aikana ehtinyt tuntea. Ehkä tässä on joitain sanoja, joita itsekin olisin aikanaan halunnut kuulla, tästä ne välittyy nii hyvin.


Nojoo, tämmöstä nyt


ps. vaikkei oo mikään angsti päivä :D

torstai 6. marraskuuta 2014

Pitsiä ja printtiä




Mielenkiintoista oli taas oppia yksi uusi konsti kuinka kuvata pitsiä. Melko vaikeaa on oikeasti piirtää materiaaleja näyttämään oikealta. Mielestäni turkiksin aloin sisäistää melko hyvin, mutta tämä pitsi se vasta vaikeaa oli. Testailin moneen kertaan erilaisia sävyjä, tekniikoita ja lopullisestakaan piirrustuksesta en ole vielä täysin varma kun eräs luonnos melkein näyttää yhtä hyvältä. Otin myös ehkä liian hankalaksi aiheeksi myös yhdistää tämä mini mallisto printillä... joten katsotaan mitä saan aikaan. Edelleen puntaroin printin pohjan väriä, jätänkö valkoiseksi vaiko olisiko jokin shokkiväri parempi? 

I was a cat woman

Ohhoh kuinka aika rientää, nyt elämmekin jo 6. marraskuuta! Tänään en ole voinut hyvin, tai yöllä joten en päässyt kouluun asti. En kuitenkaan viitsi yksityiskohtaisesti kertoa mikä mulla on ollut, huomenna olisi kuitenkin tarkoitus päästä kouluun. Ja muuallekin!

Kaikki alkoi jo elokuussa. Olin saanut lahjakortteja jaettavaksi kavereiden käyttöön, joten varasimme matkan ja huomenna lähtee laiva kohti Tukholmaa! Monien mutkien kautta meitä on lähdössä mukava porukka ja eiköhän reissusta tule aivan onnistunut! Tästähän on tulossa kuin perinne. Viime vuodenkin marraskuussa lähdimme ruotsin risteilylle, ja voin myöntää että muistan vieläkin kuinka paha krapula minulla maissa oli (yleensä en poe krapulaa kovin koskaan).
Minulla on ystäväni kanssa oma varaus jossa kummatkin buffat ja aamupala lauantaina. Se mitä tähän risteilyyn tulee, en aio olla samassa kunnossa kuin vuosi sitten, minähän herään sinne aamupalalle ja aion nauttia Tukholmasta. Mutta kyllä sitä on ihana päästä hieman tuulettamaankin. On paljon asioita, mitkä mun pitäisi pyyhkiä oman pään välistä ja toivon sen edes hieman onnistuvan tuon matkan aikana, ainakin olemme hetken pois kotoa.

Kuten aloitinkin aika rientää. Toissa päivänä oli kummipoikani 2 vuotispäivä, tänään pappani täyttää 84 ja sunnuntaina on ystäväni 21 vuotis synttärit ja samalla isänpäivä. Huomaa, että olemme jo marraskuussa.
Viime viikonloppuna vietimme Halloweeniä. Itse osallistuin juhlaan kuskina. Kiersimme pienellä porukalla 3 erilaista pippaloa läpi. Se, että päätin olla autolla liikenteessä oli aivan ilmiselvä valinta, seuraavana päivänä oli aamuvuoro eli herätykseni oli klo 4:45. Vaikken päässyt juhlimaan kunnolla, onnistuin näin kuitenkin käymään kaikki juhlat läpi!
Ensimmäisissä juhlissa ei ollut pakoite olla pukeutunut, hyvää ruokaa oli tarjolla ja mukava meno!
Toisissa juhlissa suurinosa porukasta oli meille tuntematonta, ja porukkaa oli paljon. Päälimmäiseksi jäi mieleen hauskat asut ja eräs mielenkiintoinen pitkä keskustelu.
Viimeiset juhlat olivatkin täynnä tuttuja ja pukeutuneita ihmisiä! Hullun hauskaa oli, mutta lopulta 3h unet eivät olleet aivan yhtä herkkua.





Mielenkiinnolla odotan uutta Silja Symphonya! Mikä tuuri että osuimme juuri uusittuun laivaan, jess!
ps. lapsillekin on se oma kerros
hyvä

näkemiin!
-Anna

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

"josta löytyy turkista..."




Viime vuonna opiskelin Helsinki Design Schoolissa muotisuunnittelua. Opiskelemista lähdin jatkamaan ompelun puolelle ja tällähetkellä ripeästi etenevät vaatetusompelijan opinnot.
Tuotesuunnittelun tunneilla olen päässyt kuitenkin palaamaan suunnittelun aikaan.

Meille opetetaan yhtälailla piirtämään ihmisen oikeita mittasuhteita kuten myös muotipiirtämistä. Suurimman kiitoksen haluisin sanoa tasokuvista, teknillisistä piirroksista. Edellisen koulun pohjalta en päässyt selvyyteen kuinka niitä olisi oikeiaoppisesti piirrettävä ja mitä asioita otettava huomioon. Ei siis ihme etten keväällä ennakkotehtävissäkään niitä täysin osannut. Nytkin pitäisi vain jaksaa piirtää ja piirtää niin taidot karttuisivat ja pysyisivät yllä.
Toinen minulle uudempi asia on materiaalin piirtäminen. Vaikka meillä olikin siitä edellisessä koulussa opetusta, ei minulle selvinnyt tekniikoita joiden avulla erilaisia materiaaleja sai kuvattua esimerkiksi vain puuvärillä. Tänään opettelimme erilaisten materiaalien piirtämistä ja työn alla olisi saada tuotesuunnittelun tunneilla aikaiseksi paperille 5 asun minimallisto josta löytyy turkista, villakangasta, farkkua, pitsiä ja neulosta.
Parhainten oppii kuulema itselleen parhaimman tekniikan vain kokeilemalla monella eri tavalla ja eri välineillä. Joillekkin vesiväreillä maalailu on luontavaa, toiselle puuvärit ja jollekkin tussit.
Jos oma jaksaminen vapaa-ajalla ei olisi tapissa haluisin kovasti piirtää ja vaikka ommella. Aina ei intensiivisten koulupäivien jälkeen enää jaksa.
Ah mutta odotan jo seuraavia oppitunteja!

maanantai 27. lokakuuta 2014

Noloa Hävettää NoJohanOn!

Ahhahaaaa great tällänen jäi täällä välistä xD

huhhuh uppista, hyvin menee! 


Unohdin siis linkata tämän kaiken välissä tänne

pikapikaa...
Kiitollisuushaaste 4/5
1. Olen kiitollinen saatuani työssäoppimispaikan!
2. Raikas pakkassää myös piristää
3. Onneksi mul on monen vuoden takaa vaatteita, ain löytyy hätiin jotain!
4. Kiitollinen hienoista iltakeskusteluista ystävien kanssa
5. Jee kiitollinen että pääsen näkemään tänä viikonloppuna kaukana asuvia ystäviä!

Kuten tuossa 1. kiitollisuus kohdassa komeileekin, meitsi on saanut työssäoppimispaikan ja niin iloinen ja onnessaan sen vuoksi!
Viime viikolla yhden koulupäivän loppuneen oletettua aikaisemmin päätin suoraan koulusta mennä jutskailemaan erääseen ompelimoon.
Juttelin koko bussimatkan ajan ystävälleni puhelimessa, hän sai potkaistua minuun lisää itsevarmeutta. Yleensä osaan hoitaa tilanteet hyvin ja olen melko sanavalmis erilaisissa tilanteissa, menen vain ja olen oma itseni, kuitenkin minäkin olen ihminen joka osaa jännittää! Työssäoppimispaikka tuli ja pompin tuona päivänä innosta! Pompin vieläkin! hih

Jotenkin välillä tuntuu että kun ns kaikki menee hyvin, se muu menee huonosti... if you know what i mean 

Villakangas tunika tuossa minun päällä on luokkalaiseni tekemä minulle asiakastyönä
: )) kyllä tyksin! 

Anna