tiistai 29. lokakuuta 2013

Circus day

Mulla on monen moisia kirjoitusaiheita pyörinyt päässä mutta en ole ehtinyt niitä nettimaailmaan vielä laittaa.
Tänään istuin iso musta kirjanen sylissä muutaman tunnin piirrellen, lopputuloksena kaikkea turhaa. Ja samalla tuli joku romanttinen komedia katsottua. Hassua, kohta saan oman kullan kokonaan takasin ja oon viime viikkoina ollut aivan fine, että se ei oo täällä ja välil on, mutta nyt mulle taas iski se kurja olo. Se ikuinen ikävän tunne, joka raatelee sisältä ja huutaa tuuu takas. Joten romanttiset komediathan vain parantavat oloa.. hehe.
No mie oon iso tyttö ja kyl tää tästä taas, kuten aina.

Tämä iso tyttö lähtee tänään keskustaan. Etsiskelemään jotain naaman piilottajaa ja poistajaa. Sen lisäksi menemme sekä aikuisten että lasten ihannoimaan paikkaan jossa kaiketi naama pääsee nauramaan taikka itkemään.


Sirkukseen! Kuinka jännää ja hauskaa!
Pienenä taisin olla se joka pelkäsi hieman pellejä,
vieläkin ne psykokauhuleffoissa ovat karmivia, mutta ohan niitä pakko mennä kattomaan! Ja on niin hatun noston asia kuinka trapetsitaiteilijat
osaavat! Itellee tulis varmaan korkeanpaikan kammo!

http://www.vintag.es/2012/08/old-circus-pictures-from-1940s-1950s.html

Mutta sinne siis tänään. Ei välttämättä yhtä glamouriin kuin aikanaan, mutta sirkukseen anyway, ja sirkus on aina sirkus! 


-Anna


perjantai 25. lokakuuta 2013

welcome to my head









kuvat/photos http://weheartit.com


ps. oon nukkunu kaiken päivät, nyt tekee mieli musiikkia
ja tässä jotai kuvia mun pään sisäisistä ajatuksista. 




torstai 24. lokakuuta 2013

Aina ei voi voittaa

Heissan hei, tänään sain itseni ylös. Tässä ollaan nyt antibioottien ja muiden lääkkeiden voimalla. Mulle nousi älyttömän kova kuume toissapäivänä ja eilen illalla olin Hartmanissa.
Olen tässä viime päivät vain nukkunut, tuskan hiessä.

Kuvat maanantailta


Mutta onhan tässä syksyllä kaikilla ollut jokin tauti, ja pitkään olenkin odottanut milloin se minulle iskee.

Syksy on edenny melko reippaaseen tahtiin, lehdet putoillu, räntää jo satanut ja tänä viikonloppuna pitäis kääntää kellon aikoja taaksepäin.
En oo pahemmite ehtiny tästä syksystä nauttia, ainakaan yhtä paljon kuin olisin halunnut. Muutamaan kertaan oon käyny kuvaamassa syksyn värejä ja oon vaihtanu tietty vaatevalikoiman lämpimänpään. Kuitenkin mun mielestä tämä kolea ilma enteilee jo talvea. Toivottavasti tulis leuto, mutta kuiva talvi, räntää/loskaa en jaksaisi!!




Talveen olenkin jo jo varautunut joltain osin. Kengät ostettu jotka on pehmustettu lämpövuorta myöten. Pipoprojekti on melko pitkällä, vaikka toisin se voisi olla jo valmiskin. Muutama langanvaihto ja sen jälkeen ihmetellään pitäisikö siihen väsätä vielä jonkinlainen tupsu.

Hulluilla päivillä en käy kovin koskaan josta jo aiemmin kirjoitin, mutta tänä vuonna kävin sieltä jo joululahjat ostamassa. Kyllä se joulu on jo kohta!



Hullujen ja ainaisen työteon ohella olen ehtinyt jopa kahteen kertaan juhlimaan. Kummatkin tietenkin osui samalle viikonlopulle. Viime perjantaina menin suoraan iltavuorosta kolmen kaverini yhteissynttäreille, ehdin vain baariin Lebonkiin, jossa en jostain syystä ole ikinä ennen käynyt, yllätys oli todella positiivinen, tykkäsin paikasta älyttömän paljon ja pakkohan tuolla on käydä uudestaan!
Ja juhlista toisiin. Lauantaina oli tiedossa epäviralliset "Firman bileet", ja taas aivan minulle uudessa paikassa. Olimme ravintola Helmen yläkerrassa. Alkuun join muutaman tunnin vettä todella mukavaan olooni, mutta ei se mitään. Siellä pääsi tutustumaan eri osastojen porukoihin ja kuulemaan heidän työkuvastaan tarkemmin ja muista mielipiteistä. Kun viimein rohkenin illan ensimmäisen juoman tilata saatiin baarimikolta vierustoverini kanssa juuri tehdyt mohitot ilmaiseksi. Johtuen ihan siitä, että baarimikko opetti toista tekemää niitä. Saatiin päälle vielä romminmaistelut, tummarommi= muchoparempi! Eli olimme toisinsanoen oikeassa paikassa oikeaan aikaan!

Musiikki kun viimein saapui paikalle se ei kovin napannut, toisti itseään. Musiikki olisi voinut mielummin jäädä kokonaan pois jotta olisi voinut vielä jutella. Lopulta päätin lähteä siinä vaiheessa paikalta, kun jengi alko olee sen verran humalassa, että rupes jo satelee jatkopaikka kutsuja.. pojat, ei kiitos!

Nyt jatkan sairastamista, tää teksti ois pitäny tulla jo maanantaina, mutta aina ei voi voittaa, ei ees joka kerta.

-A

maanantai 21. lokakuuta 2013

KaariKaarenKaarella

ehkä keskiviikkona otettu ennen töitä



ihan mielenkiintoinen design koko paikassa
omituista kuinka paljon liikkeitä ja niin vähässä ajassa tuohon paikkaan on saatu mahtumaan!



Ja näin kävimme torstaina 17.10. Ostoskeskus Kaari avajaisissa. (miten Kaari on tarkotus taipua?)
Näin hyvin väsyneenä voisin kuvailla päivää ja paikkaa suoraan ja lyhyesti.
Mielestäni viihtyisämpi kuin Kamppi, + hyvät liikkeet! En luultavasti totu sanomaan Kaari, mutta eiköhän Kantsun Prisma tule edelleen olemaan ymmärrettävä ja hyväksyttävä. Nyt mulla on muutama syy enemmän käydä Kannelmäessä, kunten monella muullakin. Varmasti asuinseudun kämppien hinnat myös nousee tätä menoa.
Kävin kahdesti tuona avaijaispäivänä paikanpäällä. Ostamassa lääkkeitä, frendille synttärilahja ja illalla kaverin seurana ostamassa kaljaa ja olihan siinä samalla vielä saatava nimmari Lauri Tähkältä kuvan kera.

Varmasti käyn uudestaa, kunnes meno hieman hiljenee.

Kiitos, kumarrus, näkemiin ja hyvää yötä. (huomenna töihin)

-A

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Inspiraatiolukko



Koulutyöt ovat vieneet multa monet aamut pähkäillessä ennen töitä. Tuntuu, että inspiraatio ja ideat on jumissa mun päässä enkä kuitenkaan saa niitä tarpeeksi ulos paperille tai missään muussa muodossa. Oon jumissa.
Pää- ja hartiahieronta olisi kyllä paikallaan ihan muutenkin, ei pelkästään avaamaan tätä inspiraatiolukkoa.
Kroppa huutaa rentoutumaan! Mutta kuuntelenko sitä tarpeeksi? Ikuiset kysymykset pyörivät päässä, mitä voisin tehdä toisin.
Vastaus varmaankin kaikkeen on unohtaa ja lähteä vain töihin.

lauantai 12. lokakuuta 2013

Pitkä päivä


Eilen oli pitkä päivä joka päättyi tänä aamuna noin kuudelta.

Pävä oli täynnä asioita, joita en ollut tehnyt ennen. En esimerkiksi ole kunnolla ikinä käynyt Hulluilla! Ja hulluahan se olikin vaikka olimme sielä noin 20 minuuttia ja vielä ennen puolta päivää. Olin katalogista katsonut valmiiksi mitä halusin ostaa ja suunnistin vain niiden perässä. Pisimpään meni Akateemisessa, koska sielä oli hiljaista tuli tutkittua kirjoja..

Mukaan tosiaan tarttui joululahjoja, kyllä olen aikaisessa, lunta ei ole edes maassa!
Ja ostin vielä kaverille tuparilahjan joka näkyy myöhemmin kuvissa.

©Santeri Lehtonen






Lukiokaverini lähti kanssani sinne Hulluille mukaan ja sen jälkeen kiertelimme stadia, olihan niin upea päivä! Kauppatorin tuoksut eivät sentään houkutelleet niin kovasti, että olisi jotain tullut ostettua, mutta kuvaaminen houkutti. Kummallakin oli kamerat joissa laajakuvaputket mukana, mikä sattuma! 



Reittinä oli Stocka, Espa, Kauppatori, Senaatintori, Kaisaniemi, Steissi



©Santeri Lehtonen


Tässä se tuparilahja. Tosi söpö minikaiutin! Mun oli aivan pakko kokeilla, että toimiiko se, en olisi muuten suostunut sitä lahjaksi antaa!
Ja kuten voi huomata Aviciin Wake me up soipi puhelimessa, se musiikki tekee mut aina jotenki nii hyvälle tuulelle, niin hyvä biisi!




Lopulta tuli hieman kiire. Ystäväni Katja oli tulossa keskustaan ja meidän oli tarkotus ottaa juna Malmille. Ehdimme junaan kaiken häslingin kautta.
Olen joskus sanonut, että Malmille en enää ikinä mene takaisin, mutta nyt siihen tuli muutos.
Ei pitäisi sanoa ei ikinä!



Menimme Zaza nimiseen kampaamo/kosmetologiin. Katja oli myöhäiseksi synttärilahjaksi varannut meille ajan kulmien nyppimiseen ja värjäykseen. 12e per nuppi!

Tässä taas juttu jota en ollut koskaan tehnyt. Nimittäin en ole ennen ollut kulmien nyppijällä & värjättävänä. Kyllä, järkyttykää rauhassa, kuten kosmetologikin teki tämän kuullessaan. Olenhan ite nyppinyt, mutten ikinä ole saanut kulmiin minkäänlaista järkevää muotoa.
Nyt saatiin muoto, ja väri, jota mulla itsestään ei ole ollenkaan. Ylemmissä päivän kuvissa voi nähdä kuinka vaaleat kulmakarvani ovat itsessään ilman edes meikkiä.
Sain myös tietää että kulmakarvani menevät ylhäältä alaspän, nytpähän tiedän miten muodon saan pidettyä.
Voi hitsi miten hemmottelu päivä oli.

Lähdimme Katjan kanssa vielä syömään Kluuvin Memphisiin. Viiniä, hyvää seuraa ja mahtavaa ruokaa.
Halloumichicke oli suussa sulavaaa! Jätin aterian loppuun vielä palan siihä, jotta viimeiseksi mauksi suuhun jäisi se aterian paras osa, naaammm!
Love you Katja!! Aivan ihana lahja!






Illalla kävimme Pasilassa näkemässä kavereita ja lopulta oli aika suunnistaa sinne tupareihin. Jotka oli Lahessa!
Veimme tuparilahjaksi sen kaiuttimen, Hullulta ostettuja pusuja ja skumppapullon.
Kämppä oli upea. 50 neliöö opiskelija tytölle ja niin hänen näköinen. Eteisen mustavalkovalokuvat toimat muistot mieleen ja oli hienoa että moni meistä pääsi paikalle. Kaikki tuli siis stadista Lahteen.
Ja siellä me lähdettiin vielä näkemään lahen yöelämää. Baari jossa olimme oli niin tunnelmallinen, rento ja kiva verrattuna moniin baareihin että toivoisin tuollaisen löytyvän myös stadista!



Oli ollut aivan loistava päivä. Uusia juttuja, hemmottelua, nautiskelua, ryypiskelyä ja öinen tähtitaivas.
-näitä päiviä lisää!

Lanka-arkun kätköistä


muodostuupi kohtapuoliin itselleni pipo päätä lämmittämään. Kolme erilaista lankaa tarttui lanka-arkusta käteen kun innoissani etsin itselleni tekemistä. Viime syksynä tein villasukat poikaystävälleni ja tänä vuonna ajattelin että tarttenhan minäkin jotain.
En ole kaupoista löytänyt mielestä pipoa joten päätin tehdä sen ite.


Nyt olen noin neljä päivää kutonut, mutta ensimmäisen päivän jälkeen jouduin jo kerran purkamaan kaiken, ja samalla lähti pyöröpuikko lentämään. Hyvin tuo sukkapuikoilla etenee.

Tykkään tehdä käsitöitä ja kutomisessa on se hyvä puoli että samalla voi katsoa telkkua, mennä bussilla tai olla ruokatunnilla, koska sen tekeminen tulee niin luonnostaan ettei paljon tarvitse keskittyä.
Tää niin kuuluu syksyyn!





maanantai 7. lokakuuta 2013

Päivä vanhojen ystävien kanssa


Mikä sen ihanempaa kuin nähdä vanhoja frendejä. Parasta on huomata ettei pitkän ajan saatossa ole mikään muuttunut, ei ole katkeruutta mistään ja juttu luistaa kuin aina ennen. Ne on niitä luotto ystäviä, joille voi kertoa yksinkertaisesti kaiken.
Eilen näin kahta hyvää vanhaa ystävääni. Toinen asuu nykyään toisessa kaupungissa (kaukana) ja käy välillä Helsingissä. Nyt hän oli ollut hiusmallikeikoilla, niin tuli stadiin ja sainpa nähdä uudet hiuksetkin samalla!





Olimme Munkkiniemessä, josta kaikki sai alkunsa. Ja tietyssä puistossa joka oli yksi meidän puistoistamme. Yhteinen lempi kahvilamme oli ehtinyt mennä kiinni, mutta mäkki ja ulkoilma korvasi sen. Istuessamme ja munkassa kiertelessämme tuli olo, että tänne ei ole enää mitään sidettä, paitsi muistot. Kaikki ovat muuttaneet pois, kadut ovat tyhjiä ja vaikka kaunista onkin niin mikään ei enää pitele tässä paikassa, ajat muuttuu.




Toinen vahna ystäväni asuu kyllä Helsingissä, mutta aina emme ole nähneet kovin paljon. Kuitenkin viimeaikoina olemme nähneet. Illalla saimme idean lähteä stadiin kiertelee ja päädyimme kiertämään baareja, "yksi baari, yksi juoma", joka epäonnistui viimeisen kohdalla, jossa oli ilmainen bilis, siellä tuli oltua hieman pidempään.
Oli hauskaa olla vain kahdestaan ja ilman mitään aikarajaa, ei ollut kiire minnekkään. Eikä tarvinnut yksin kävellä pimeässä bussille.



Ala-asteella meillä kolmella oli yhteinen päiväkirja, johon kirjoittelimme ja kerroimme sen aikaiset huolemme. Luulen, että jos nyt ottaisi tuon kirjan esille, ongelmat olisivat jotakuinkin samoja, ei välttämättä yhtä lapsellisia kuin silloin.

Hyvät ystävät on niitä jotka pysyy.

Anna